1232983094_yrdfyrshf.jpg

 

Flora haastoi minut hiljattain kuvatarinahaasteeseen. Haasteessa piti olla kuva, ilmeisesti vanha...? Ja kertoa siihen liittyvä tarina... Se pitikö kuva olla vanha ja pitikö tarinan olla tosi vai keksitty, jäi minulle hieman auki. Mutta tässä on minun kuvatarinani, minun tavallani :) Kuva on "vanha", vaikkakin muokattu.  vanha siis minun mittapuullani mitattuna :) Kieltoakaan ei kuvan muokkauksesta ollut joten muokkasin sen, kuva sai uuden ilmeen ja uuden elämän tätä kautta. Vaikka paljon minulla on vanhojakin kuvia, harvassa on positiivinen tarina, joten siksi valitsin tämän iloisen aiheen.

 

Minä haastan mukaan:

Unelmikon  http://sinikko.vuodatus.net/

Lindalotuksen http://lindalotus.vuodatus.net/ 

Pekan http://www.kojo-ootti.vuodatus.net/

eli vanha kuva ja siihen liittyvä tarina. 

 

Minun valokuvatarinani: 

 

" Minä olen syntynyt vuonna 1983. Samana vuonna kuin syntyi Olavi Uusivirta ja Pentti Saarikoski kuoli. Tukkani oli pikimusta vielä silloin, mutta vaaleni iän myötä. Minulle kasvoi pitkä vaalea tukka, joka raidottui auringonvalossa. Minun lempivuodenaikani oli aina kesä. Olinhan kesäkuussa syntynytkin. Olin laiha ja pieni, mutta minua ei koskaan kiusattu. Olin kaikkien kaveri, vaikkakin ujo tyttönen vieraiden seurassa.

Tykkäsin pelata ja leikkiä ulkona, sekä uida tietysti. Usein oli polvet ruvella ja naarmuja siellä sun täällä pihaleikeistä. Kerran pääsin viikoksi leirille Ajokseen. Olin silloin ensimmäisellä tai toisella luokalla. En tuntenut leiriltä ketään, paitsi tutun naisen joka oli leirin ohjaajana. Hän oli kaikkein mukavin, hän opetti kaikenlaista kivaa. Tutustuin myös muihin leiriläisiin ja hekin olivat kivoja. Leiripaikka oli ihan meren äärellä ja menimme kerran rannalle leikkimään. Yksi tytöistä oli taitava ja osasi seisoa käsillä ja tehdä sillan. Me muutkin aloimme opetella sekä siltaa että käsillä seisontaa. Sillassa pysyin jos joku avitti vähän, mutta käsillä seisonnassa en pysynyt kyllä ollenkaan. Yritin yhä uudestaan ja uudestaan. Ohjaajatäti otti kuvia minun kameralla kun yritimme. Sitten väsyin opettelemaan ja aloin tehdä vain kärrynpyöriä. Vähän jäi harmittamaan etten oppinut seisomaan käsillä, silloin ajattelin. En osaa tänä päivänäkään seisoa käsillä ja kuvan ottanut ohjaajatätikin on kuollut jo vuosia sitten syöpään. Mutta minulla on nyt tämä valokuvatarina."