Tälläpäs kertaa oli kissakuvahaasteen aiheena yksinkertaisesti ovi.

Kissataloudessa niinkin arkiset asiat ja elementit kuin "ovi" tai "ikkuna" edustavat karvajaloille jotain täysin muuta kuin mitä itse ihmisenä on niistä tottunut ajattelemaan.

Ovihan on kattimuksille ennen kaikkea vaikeasti ohitettava ja täysin vääriin paikkoihin sijoitettu pala seinää.

Ainoa esimerkki missä ovi on hyödyllinen ja jopa hauskuuttava elementti on se, kun oven alta harotaan toisella puolella olevaa lelua.

 Meillä onneksi kissat eivät ole koskaan opetelleet avaamaan ovia itse, nämä yksilöt ovat siihen liian yksinkertaisia. Sen tempun oppiessaan koko taloutemme kokisi vedenpaisumusta suuremman katastrofin sillä nimenomaan niitä reviirin rajoja meillä luodaan ensimmäisenä ovilla.

Usein näistä ovista protestoidaan erilaisin tavoin, kuten raapimalla joka on hyvin hyvin kiellettyä ja usein Edi yrittää olla salamaa nopeampi ja livahtaa ulko-ovesta kun joku saapuu kymmenen kauppakassin kera kotiin. Toistaiseksi Edin (ilmeisesti hänen mielestään) vapaampi elämä rappukäytävässä on onnistuttu estämään. Sinänsä omituista että hän haluaa paeta juuri ulos, kun kuitenkin aikaisemmista kirjoituksista saimme lukea miten Edi inhoaa ulkona olemista... Hän ei aina tunnu ajattelevan asioita ihan loppuun asti.

Edi usein myös haluaa majoittautua tarkkailemaan tilannetta ulkooven ja välioven väliin. Sellaisesta tilanteesta on tässä haastekuvassakin kyse.  Vaikka laitan ovea kiinni ja hän jää sinne väliin ei hän suostu tulemaan pois helposti.

 

 

Mörrin suhde oviin on aika samanlainen, mutta lisänä vielä hän osaa haparoida kaikkia ovia. Kevyet kaapin ovet hän saa aukikin jos ovi on jäänyt edes millin auki. Hän kokeilee kaikkia ovia tassuillaan josko ne aukeaisivat. Tästä yksilöstä nimenomaan olen aina pelännyt että hän saattaisi oppia avaamaan oven, mutta toivon syvästi ettei niin ikinä tapahdu :) Toisaalta Mörri on se kevyempi kissoista joten ihan itsestään ei hänkään omalla painollaa saisi kahvaa väänettyä. Vaikka olen nähnyt kyllä kevyempienkin kissojen vääntävän kahvoja...(maalaa piruja seinille)

Aikaisemmin kun asuimme rivitalossa ja käytimme kissoja ulkona takaoven kautta, Mörrille tuli pakkomielle takaovesta ja nimenomaan ulos pääsemisestä. Hän teki kaikki temput että olisi aina päässyt takaisin ulos. Mörrillä on pakkomielteisyyteen taipuvainen luonne......toinen pakkomielle hänellä on kissojen herkkutikut mutta niistä lisää jossain toisessa kirjoituksessa..

Tämä kuva Mörristä on oven vierestä ja ovi on vieläpä täysin turha väliovi joka oli aina auki kissojen huoneeseen. Tämän oven ainoa tarkoitus kissoille oli nimenomaan olla edessä kun harottiin sitä lelua sieltä toiselta puolen...

Mörrin ilme on tyypillinen "mitähän piruutta sitä sitten keksisi"- ilme...